Pidätkö hevosista, mustasta huumorista ja miehistä, jotka eivät puhu liikaa? Entä saluunoista ja jokaisen ihmisen sielussa piilevästä kaipuusta kotiin? Entä Clint Easwoodin elokuvista? Jos pidät, niin suosittelen sinulle kirjaa The Sisters Brothers. Kirja oli ehdolla The Man Booker palkinnon saajaksi vuonna 2011.
The Sisters Brothers on parodia lännenkertomuksen lajityypistä. Kirjasta tulee mieleen esimerkiksi Pixarin elokuvana menettelevä Oscar-palkittu animaatio Rango, jossa Johnny Depp esittää antisankarikameleonttia Clint Eastwoodia mukaillen. Jos villin lännen tarinat ovat sinulle genrenä rakkaita, kuten ne ovat minulle, suosittelen kirjaa entistä lämpimämmin. Kuten villinlännentarinoissa yleensäkin, on tässäkin tarinassa kyse kostosta, kuolemasta ja leirinuotioista.
Eli Sistersin ja tämän Tub-hevosen lämmin ystävyys ja yhteisymmärrys on mielestäni kirjan paras sivujuoni. Eli selvästi näkee itsensä hevosessaan ja löytää näin tavan olla itselleen armollinen. Armollisuus itseä kohtaan ei ole aina helppoa, kun on kovanaamainen revolverisankari ja palkkamurhaaja. Elin tapaan myös Tub-hevonen on asetettu rooliin, johon tällä ei luonnostaan ole taipumusta, mutta jossa se yrittää parhaansa mukaan pärjätä. Kuten me kaikki tässä maailmassa?
Kirjan päähahmot Eli ja Charles Sisters ovat kaikessa totisuudessaan ja puutteellisuudessaan liikuttavan koomisia ja herättävät väistämättä lukijan sympatian, sitä kuitenkaan millään tavalla anomatta. Kerronta on toteavaa, eikä ohjaa lukijan tunteita mihinkään tiettyyn suuntaan. Veljesten matkallaan kohtaamat sivuhahmot kyräilevät, väittävät vastaan, kuolevat, juovat viinaa ja huvittavat lukijaa aivan erinomaisella tavalla.
Eli Sistersin ja tämän Tub-hevosen lämmin ystävyys ja yhteisymmärrys on mielestäni kirjan paras sivujuoni. Eli selvästi näkee itsensä hevosessaan ja löytää näin tavan olla itselleen armollinen. Armollisuus itseä kohtaan ei ole aina helppoa, kun on kovanaamainen revolverisankari ja palkkamurhaaja. Elin tapaan myös Tub-hevonen on asetettu rooliin, johon tällä ei luonnostaan ole taipumusta, mutta jossa se yrittää parhaansa mukaan pärjätä. Kuten me kaikki tässä maailmassa?
Patrick deWitt kertoo virkistävän ja lohduttavan tarinan. Tarinan ilman sankareita. Sellaisen, jossa me kaikki elämme päivästä toiseen. Sistersin veljeksien matka halki villin lännen on suoraan verrannollinen siihen, mitä kuka tahansa meistä kokee esimerkiksi tavallisen työpäivän aikana. Rooleja, odotuksia, paineita, hammaslääkärikäyntejä, pieniä iloja ja monimutkaisia ihmissuhteita. Tarinaan kuuluu tietenkin myös arkkivihollinen ja rakkauskertomus, tavallaan, no ainakin ilotalo. Palkkamurhaajan arki on täynnä komplikaatioita.
Kirjan lukemisen lisäksi suosittelen tutustumaan Sergio Leonen ohjaamaan ja Clint Eastwoodin tähdittämään dollaritrilogiaan; Kourallinen dollareita (1964), Vain muutaman dollarin tähden (1965) ja Hyvät, pahat ja rumat (1966).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti