Olen pohjimmiltani hyvin dramaattinen henkilö, tämä ei käy ilmi arkisesta käyttytymisestäni, joka koostuu huonoista vitseistä, tuijottamisesta ja hymähtelystä. Minulla on kuitenkin aina ollut haave. Minä haluaisin arkkivihollisen!
Arkkivihollinen eli Nemesis ei ole mikä tahansa ärsyttävä tyyppi, vaan hahmo, joka ilmestyy vastustamaan omien suunnitelmien toteutumista juuri silloin kun sitä kaikkein vähiten kaipaisi. Arkkivihollinen ei myöskään katoa kovin helposti vaan pysyy merkittävänä osana elämää hyvin pitkän ajan ja punoo aktiivisesti juonia.
Tyypillisesti tarinoiden sankarihahmon ei esitetä tarkotuksenmukaisesti aiheuttavan arkkiviholliselleen ongelmia pelkän kiusanteon nimissä. Sankarihahmo sen sijaan joutuu usein arkkivihollisensa tielle estämään tämän synkkiä aikeita. Arkkivihollinen onkin yleensä joku, jolla on täysin päinvastaiset motiivit kuin itsellä, mutta joka kuitenkin toimii samassa toimintaympäristössä kuin missä itse toimii. Kyseessä on siis eräänlainen kilpailu elintilasta ja saatavilla olevista resursseista.
Minun arkkiviholliseni voisi siis olla esimerkiksi joku, joka asuisi meillä kotona ja yrittäisi estää minua pelaamasta tietokoneella. Haa! Taisinkin juuri ratkaista kaikki maailman parisuhdeongelmat. Ymmärrän myös miksi arkkivihollisen ja sankarin välit kehittyvät niin läheisiksi ajan myötä.
Suosikkisarjassani Bored to Deathissa on oiva esimerkki arkisesta arkkivihollisesta. Pulleva kirjallisuudenprofessori Louis Greene hakee aina samoja työpaikkoja kuin sarjan sankari, kirjailija ja yksityisetsivä Jason Schwartzman. Greene arvostelee tämän romaanit lyttyyn ja kertoo tästä inhottavia yksityiskohtia cocktailkutsuilla!
Ihan oikeasti arkkivihollinenhan olisi varsin rasittava ja ärsyttävä osa elämää. Arkkivihollinen voisi esimerkiksi tilata minulle Seuran ja ValitutPalat kestotilauksena, tyhjentää pyöräni kumit, ostaa kaikki avokadot S-Marketista ja jättää blogiini ilkeitä kommentteja kuutena eri henkilönä. ´
Toisaalta olisi niin hienoa, että voisi aina syyttää sitä arkkivihollista kaikesta ikävästä mitä tapahtuu. Uskon, että arkkivihollinen saisi myös ihmisen tuntemaan itsensä hyvin tärkeäksi. Elämähän saattaa välillä tuntua vähän merkityksettömältä, jos olisi arkkivihollinen, ei ehtisi ollenkaan ajattelemaan koko asiaa kun puisi vain nyrkkiä ja kiroaisi taivasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti