Viimeisen vuorokauden aikana olen innostunut muun muassa kavereiden kanssa musisoimisesta, sambaharrastuksesta, joogasta, öljyvärimaalauksesta, dekkareista, lumilautailusta, valokuvaamisesta, pianonsoitosta ja omasta työstäni. Innostuminen on kokonaisvaltainen tila. Sitä vain tärisee paikoillaan ja miettii niitä loputtomia mahdollisuuksia, joita kaikki asiat ihmiselle tarjoavat.
Innostumisen hieman laannuttua, masennuin, koska myöhästyin sambakurssilta koiran ulkoilutuksen vuoksi. En päässyt lumilautailemaan töiden takia ja muistin että joogassa on aina liian täyttä. Sitten aloin tutkia talven aikana ottamiani valokuvia ja totesin, että niiden perkaamiseen ja käsittelyyn menisi koko päivä. Ja niitä oikeita töitäkin pitäisi tehdä.
Kuten mikä tahansa kohottava asia, myös innostumisen jälkeen kohtaa usein pulkkamäkeä laskevan mielialan. Yksi innostumisen kohde blokkaa kaikki muut tieltä.
Silti aion innostua taas huomenna. Ja käsitellä vaikka vain kolme valokuvaa. Tehdä yhden innostavan asian kerrallaan. Siellä ne asiat loistavat horisontissa! Kohti niitä. Tämä blogipostaus on suora seuraus innostumisesta.
Tässä kuvassa Eppu on innostunut retkistä.
