- Maailman paras joululaulu on tietysti ruotsalaisen Viktor Rydbergin
- runoon Tomten perustuva Tonttu. Tontun on suomentanut ainakin
- Valter Juva, joskin Eino Leinonkin on kerrottu olleen asialla.
- Täältä löydät kuvitettuna sanat sekä nuotit. Täällä alkuperäinen
- runo ruotsiksi. Endast tomten är vaken.
- Tämän tekstin mukaan Rydberg on koko tontun keksijä.
- Itselleni Tomten tuli lapsena tutuksi tämän Harald Wibergin
- kuvittaman kirjan kautta:
- Rajaton esittää asian näin:
- Tonttu on suuri filosofi ja ajattelija, huolehtii kartanon väestä ja
- eläimistä ja pohtii aikaa ja olemista työnsä lomassa.
- Minä ainakin haluaisin, että minusta huolehtisi ennemmin
- käytännön asioissa hyvä tonttu, kuin jokin jumalaisessa
- valossa kylpevä herran enkeli, josta ei olisi mitään
- todellista hyötyä. Paitsi ehkä taskulamppuna.
Tonttu
sanat: Viktor Rydberg suom: Valter Juva
sävellys: Lyyli Wartiavaara-Kallioniemi
Pakkasyö on, ja leiskuen
pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisenyösydänuntaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
Kaunista. Erityisesti sana leiskua ja kuun äänetön kulku.
Ajatelkaa, jos kuu pitäisi ääntä. Millainen se olisi?
Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun;
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.
Pidän siitä, että tonttu on harmaana ja siitä, että hänellä on
selkeästi älyllisiä tavoitteita. Myös miettimisen suuntaaminen
sataan eri suuntaan on kiehtova suoritus.
Pystyykö tonttu viemään yhtään ajatusta loppuun asti?
Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja hasta –
tätä ymmärtää ei voi,
»ei, tää pulma on vasta;» –
heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimiin ja työhön,
lähtee puuhiinsa yöhön.
Tonttu kuitenkin ymmärtää oman päättelykykynsä
rajallisuuden univerusmin mysteerin edessä ja päättää jälleen
kerran keskittyä niihin asioihin,
joille voi tehdä jotakin.
Aitat ja puodit tarkastain,
lukkoja koittaa nytkyin, –
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin;
suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi:
torkkuen vasten seinää,
haassa se puree heinää.
Tonttu ottaa kantaa tehomaatalouteen. Lehmilläkin on unelmia.
Lammasten luo käy karsinaan
makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnä kukko;
kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä on tuttu.
Kukko on sitten ottanut lämpimimmän paikan,
josta voi valvoa tilannetta.
Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki;
varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot pienet nuo,
ken sitä kummeksis juuri:
hälle se riemu on suuri.
Puikkia on hyvä sana.
Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna; mut mistähän
tie oli avutonten?
Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks, – mihin niin?
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!
Tässä päästään asian ytimeen. Tonttu on ilmeisesti itse
kuolematon tai elää ainakin moninkertaisen
määrän tavallisiin ihmisiin verrattuna.
Tonttua mietityttää, mistä ihminen
tulee ja mihin ihminen menee.
Kenties myös se ihmetyttää, miksi tonttu vain seuraa
kaikkea sivusta.
Latoon, parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa:
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa;
vaikka pääsky nyt poissa on,
keväällä tuoksuun tuomiston
kyllä se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.
Tonttu pitää linnuista ja on
tarkkaillut niiden muuttoja.
Silloin aina se sirkuttaa
monta muistoa tieltä,
ei toki tunne ongelmaa,
näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu,
liikkuu parta ja hulmaa,
tonttu se miettii pulmaa.
Tonttu miettii asiaa huolella. Hänellä saattaa olla
jokin persoonallisuushäiriö.
Tonttu on kenties kateellinen linnulle,
jonka ei tarvitse miettiä olemassaoloaan,
kunhan sirkuttaa.
Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään,
humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kuulevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.
Kaikki on liikkeessä, vaikka on paikallaan.
Vesi symboloi tontulle elämää ja sen mysteeriä.
Pakkasyö on, ja leiskuen
pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
Taas erinomaista leiskuntaa ja kuun
hiljaisia liikkeitä. Tontun uniongelmat jäävät
kyllä vaivaamaan. Tontun työ sijoittuu yöhön,
jotta kukaan ei näkisi tonttua.
Voiko vuorokausirytmin kääntäminen
sujua koskaan ongelmitta?
Tonttu voi olla kuka tahansa meistä.
Olemisen pohtiminen vie unet.
Hyvää yötä!
