sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Tonttu pohtii olemassaoloa

Maailman paras joululaulu on tietysti ruotsalaisen Viktor Rydbergin 
runoon Tomten perustuva Tonttu. Tontun on suomentanut ainakin 
Valter Juva, joskin Eino Leinonkin on kerrottu olleen asialla.
Täältä löydät kuvitettuna sanat sekä nuotit. Täällä alkuperäinen 
runo ruotsiksi. Endast tomten är vaken. 

Tämän tekstin mukaan Rydberg on koko tontun keksijä.

Itselleni Tomten tuli lapsena tutuksi tämän Harald Wibergin 
kuvittaman kirjan kautta:
Rajaton esittää asian näin:
Tonttu on suuri filosofi ja ajattelija, huolehtii kartanon väestä ja 
eläimistä ja pohtii aikaa ja olemista työnsä lomassa. 
Minä ainakin haluaisin, että minusta huolehtisi ennemmin 
käytännön asioissa hyvä tonttu, kuin jokin jumalaisessa 
valossa kylpevä herran enkeli, josta ei olisi mitään 
todellista hyötyä. Paitsi ehkä taskulamppuna.

Tonttu 

sanat: Viktor Rydberg suom: Valter Juva
sävellys: Lyyli Wartiavaara-Kallioniemi

Pakkasyö on, ja leiskuen
pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisenyösydänuntaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
Kaunista. Erityisesti sana leiskua ja kuun äänetön kulku.
Ajatelkaa, jos kuu pitäisi ääntä. Millainen se olisi?

Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun;
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.
Pidän siitä, että tonttu on harmaana ja siitä, että hänellä on 
selkeästi älyllisiä tavoitteita. Myös miettimisen suuntaaminen 
sataan eri suuntaan on kiehtova suoritus.
Pystyykö tonttu viemään yhtään ajatusta loppuun asti?

Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja hasta –
tätä ymmärtää ei voi,
 »ei, tää pulma on vasta;» –
heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimiin ja työhön,
lähtee puuhiinsa yöhön.
Tonttu kuitenkin ymmärtää oman päättelykykynsä
rajallisuuden univerusmin mysteerin edessä ja päättää jälleen
kerran keskittyä niihin asioihin,
joille voi tehdä jotakin.

Aitat ja puodit tarkastain,
lukkoja koittaa nytkyin, –
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin;
suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi:
torkkuen vasten seinää,
haassa se puree heinää.
Tonttu ottaa kantaa tehomaatalouteen. Lehmilläkin on unelmia.













Lammasten luo käy karsinaan
makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnä kukko;
kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä on tuttu.
Kukko on sitten ottanut lämpimimmän paikan, 
josta voi valvoa tilannetta.

Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki;
varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot pienet nuo,
ken sitä kummeksis juuri:
hälle se riemu on suuri.
Puikkia on hyvä sana.

Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna; mut mistähän
tie oli avutonten?
Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks, – mihin niin?
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!
Tässä päästään asian ytimeen. Tonttu on ilmeisesti itse 
kuolematon tai elää ainakin moninkertaisen 
määrän tavallisiin ihmisiin verrattuna.
Tonttua mietityttää, mistä ihminen
tulee ja mihin ihminen menee.
Kenties myös se ihmetyttää, miksi tonttu vain seuraa
kaikkea sivusta.

Latoon, parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa:
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa;
vaikka pääsky nyt poissa on,
keväällä tuoksuun tuomiston
kyllä se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.
Tonttu pitää linnuista ja on
tarkkaillut niiden muuttoja.

Silloin aina se sirkuttaa
monta muistoa tieltä,
ei toki tunne ongelmaa,
näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu,
liikkuu parta ja hulmaa,
tonttu se miettii pulmaa.
Tonttu miettii asiaa huolella. Hänellä saattaa olla 
jokin persoonallisuushäiriö.
Tonttu on kenties kateellinen linnulle, 
jonka ei tarvitse miettiä olemassaoloaan,
kunhan sirkuttaa.

Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään,
humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kuulevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.
Kaikki on liikkeessä, vaikka on paikallaan.
Vesi symboloi tontulle elämää ja sen mysteeriä.

Pakkasyö on, ja leiskuen
pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
Taas erinomaista leiskuntaa ja kuun 
hiljaisia liikkeitä. Tontun uniongelmat jäävät 
kyllä vaivaamaan. Tontun työ sijoittuu yöhön, 
jotta kukaan ei näkisi tonttua. 
Voiko vuorokausirytmin kääntäminen 
sujua koskaan ongelmitta?

Tonttu voi olla kuka tahansa meistä. 
Olemisen pohtiminen vie unet.

Hyvää yötä!

torstai 12. joulukuuta 2013

Kotirouvapsykoosi

Sigmund Freudin Tapauskertomukset (Teos 2006, suomentanut Seppo Hyrkäs) on täynnä mitä ihmeellisimpiä silmäyksiä ihmiseloon. Kirja tarjoaa kattavan katsauksen nuoren naisen seksuaalisuuteen ja vanhan naisen vaimouteen. Usein toistuva teema on miesten ajautuminen epätyydyttävään liittoon typerän naisen kanssa. Varteenotettava riski!

Eräs Freudin potilaista perustelee epäilyttävän syvää ystävyyttään erääseen naiseen, ei-vaimoon, näin:

"Me olemme vain kaksi ihmispoloa, jotka lohduttavat toisiaan ystävällisellä osanotolla silloin kun se suinkin on mahdollista. Te tiedätte, että minulla ei ole mitään yhteistä oman vaimoni kanssa."

Saman miehen omaa vaimoa Freud kuvailee näin:

"Isän ja tytön lausuntojen perusteella saatoin päätellä, että tämä oli sivistymätön ja ennen kaikkea typerä nainen, joka keskitti varsinkin miehensä sairauden ja tämän sitä seuranneen vieraantumisen jälkeen kaiken mielenkiintonsa kodinhoitoon, ja näin syntyi kuva siitä, mitä voisi kutsua "kotirouvapsykoosiksi". Lastensa eloisampia harrastuksia ymmärtämättä hän keskittyi kaiket päivät siivoamiseen ja kodin, huonekalujen sekä kotityövälineiden puhtaanapitoon, mikä teki niiden käyttämisen ja niistä nauttimisen lähes mahdottomaksi."


 Ihmekös tuo kun ei saa käydä töissä tai olla missään muussakaan yhteydessä muuhun maailmaan, saatika äänestää tai puhua. Epäonnistunut suhde on aina vaimon typeryydestä johtuva tila, jota mies käsittelee rationaalisesti ja johon nainen reagoi hysteerisesti tai pakkomielteisesti. Liiallisen siivoamisen kanssa yhtä suuri vaikeus olisi varmasti ollut liian vähäinen siivoaminen.

Tilaisin kuitenkin yhden annoksen tätä kotirouvapsykoosia itselleni. Täällä on pölyä.

Odotan innolla kaikki muita psykooseja, kotirouvapsykoosin Freud määritteli jo sivulla 30.